WWGC 2011

6th Women´s World Gliding Championships 15.-25.6.2011 Arboga, Sweden

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Tuloksia ja mietteitä

Kisasta oli tuloksena 15 metrin luokan viimeinen sija ja eroa kärkeen kertyi keskimäärin 220 pistettä päivässä.

1. SF Susanne Schödel Saksa Ventus 2ax 2896
2. EW Anne Ducarouge Ranska ASG 29 2633
3. AJ Alena Netusilova Tsekki ASG 29E 2572
13. PX Eija Kujansuu Suomi Ventus 2b 1575

Matalapaineiden vankina

Reissu oli opintomatka ja erittäin hyvä sellainen. Kisan aikana vallitsivat "tyypilliset" MM-kisakelit: Ei yhtään seudulle tyypillistä korkeaa kelipäivää ja pitkää tehtävää metsäalueille, sen sijaan maisemia katseltiin useina päivinä läheltä, vain hivenen matalalla roikkuvien hapsujen alapuolelta. Matalapaine seurasi toistaan ja sadekuuroja riitti. Osana päivistä 1/3 tai puolikin tehtävää saattoi olla hyvän kelin alueella, loppuosa enemmän tai vähemmän huonossa kelissä, näillä pätkillä ajoitus ja oivallus ratkaisivat päivän tulokset.

Tehtävät olivat lyhyitä, vain 150-300 km, mikä harmitti niin järjestäjiä kuin kisaajia, 150 km tehtävällä yksi virhe riittää viemään tuloslistan hännille ja useimpina päivinä pisteet devalvoituivat.

Opintomatkalla

Tällaisissa vähän hitaammissa keleissä pystyin useina päivinä hyödyntämään Tsekin tai Ranskan joukkuetta omana joukkueena ja lentämisen tukena. Ranskan Ducarougelta sain myöhempinäkin päivinä äärettömän tärkeäksi osoittautunutta oppia nokka pystyssä liukumisesta tymästä läpi, Tsekin Netusilovalta hulvattomasta luukuttamisesta hyvien alueiden poikki, Tsekin joukkueelta määrätietoisesta joukkuelentämisestä - ykköstykki karkasi muilta vasta loppuliu'ussa - Ruotsin Toivoselta apuja maastolaskun välttämisestä välitymästä jne. Saksan Schödel pyrki lentämään yksin kaikkina päivinä ja karkaamaan muilta saman tien uudelleen tultuaan matkalla kiinniajetuksi.


Useimpina päivinä luokka hajosi pariin ryhmään ja useampaan yksinlentäjään jo startin avautumista odotellessa, starttiaikataktiikoissa tai reitinvalinnoissa. Viimeistään loppuliu'uissa - lyhyillä tehtävillä 70-80 km loppuliuku alkoi jo tehtävän puolivälistä - jono piteni ja useimmat tekivät omia ratkaisuja, joko pakon sanelemana ajauduttuaan liian alas tai heikomman uskon ja kelinlukukyvyn vuoksi.

Kuinka lentää sateessa?

Oman tuloksen vahvistuminen viimeiseksi sijaksi johtui ennenkaikkea huonosta lentämisestä sateessa. Jokaisen rintaman läpimenossa tai kuuron läpi sukelluksessa hukkasin "huikeassa laskevassa" ihan järjettömästi korkeutta, vasta viimeisenä päivänä pääsin vertaamaan korkeustappiota muiden aikaansaannoksiin ja jouduin toteamaan, että teen jotakin pahasti väärin, muut tulivat "viimeisestä" sateesta läpi reilut 300 metriä korkeammalla. Väärät laipat? Liikaa nopeutta? Huono linja? Liian vähän vettä? Kaikki yhteensä? Jotain muuta, mitä?


"Tässä nousen minä!"

Muutaman kisapäivän jälkeen päivätuloksien vaihdellessa ja kokonaissijoitusten heitellessä surkeissa keleissä kanssapilotit alkoivat käydä aggressiivisiksi nostoissa ja omien liukulinjojen pitämisessä. Oman nousun maksimointi korostui erityisesti eri luokkien odotellessa starttiaikaa samoissa nostoissa odotuskorkeuden vaihdellessa 500 ja 700 metrin välillä ja osan hakiessa välillä vauhtia uudella hinauksella. Kahtena päivänä starttiajan odottelu järkevästi käytettävissä olleella nostoalueella tuntui hengenvaaralliselta ja välillä nostosta sai hyökätä karkuun kun konetta tuli samaan aikaan päälle ylhäältä ja alhaalta.

Viikon teema: Aux vaches


Maastolaskuja tuli huikeat neljä, kaikki hyviin peltoihin ja palvelu pelasi: avustajat olivat paikalla aina alta aikayksikön ja isännät etukäteisvaroituksista huolimatta ystävällisiä. Kaurapellon keskeltä kone tuotiin traktorilla putkelle, viimeisen apilapellon isäntäpari puolestaan kutsui pilotin vesisateesta juhannuskahville, kunnes avustajat saapuivat paikalle.


Voi vain suositella


Naisten MM-kisa oli kokemuksena erinomainen, kisat järjestettiin hyvässä hengessä, heppoisella kokemuksella mukaan lähtenyt suomalainen otettiin hyvin vastaan, tehtävät oli pääsääntöisesti laadittu vallitsevan kelin mukaan, hyödyntäen sateiden välissä ollutta keli-ikkunaa siten, että oikeaan aikaan lähteneenä ehti lentää tehtävän läpi.

Kärjessä kisa on erittäin kovaa, kehittyä täytyy kaikilla lentämisen osa-alueilla, jos mielii mitalikantaan. Parhaiden kanssakilpailijoiden lentotaito ja kelinlukutaito herätti varauksetonta ihailua ja välittömiä apinointiyrityksiä ...

2013 on luvassa (?????) korkeaa keliä ja isoja peltoalueita Issoudunissa Ranskassa. Sinne Suomi on tervetullut selvästi isommalla joukkueella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti